Kategoria: Tassuvahdin elämää
Yleiset harhaluulot Tassuvahdin työstä

Yleiset harhaluulot Tassuvahdin työstä

 

Työstä ei saa palkkaa.

Tassuvahtina tehdyistä hoidoista maksetaan tietty määrä rahallista korvausta. Tekemäsi hoitojen määrä vaikuttaa siihen, miten paljon tienaat Tassuvahtina.

Tassuvahdin työhön ei tarvitse kokemusta koirista tai kissoista.

Työ vaatii perusteellista osaamista, sillä kyseessä on asiakkaan rakas perheenjäsen. Tassuvahtimme kohtaavat luonteeltaan ja käytökseltään erilaisia lemmikkejä, joten monipuolinen kokemus on suureksi eduksi tässä työssä. Kaikilla hoitajillamme onkin entuudestaan kattava kokemus lemmikin hoidosta ja etenkin koirista sekä kissoista.

En voi hakea Tassuvahdiksi, koska omistan lemmikin.

Oma lemmikki ei ole este Tassuvahdin työhön. Tietyt omat lemmikit, kuten koira tai kissa, rajoittavat sinua ottamasta omaan kotiisi hoitoon lemmikkejä. Hoidosta riippuen voit toimia vuorokausivahtina myös omistajan kotona. Kuitenkin jos lemmikkisi on hoidon aikana muualla hoidossa, voi hoidon suorittaa myös sinun kotonasi.

Tassuvahdin palveluntarjoajaksi voi vain rekisteröityä.

Tassuvahti ei ole välityspalvelu, johon kuka tahansa voi ilmoittautua hoitajaksi. Tassuvahdiksi täytyy hakea lähettämällä meille työhakemus ja kutsumme sitten hakijoita hakemusten perusteella haastatteluun. Valitsemme hoitajamme tarkoin ja huolellisesti. (Lisäksi rekrytoimme tällä hetkellä vain täysi-ikäisiä, koska työhön sisältyy paljon vastuuta.)

Tassuvahdin työtä voi tehdä esim. vain kuukauden tai parin viikon ajan.

Vaikka hoitajana voi itse vaikuttaa tekemiensä tuntien määrään, edellytämme hakijoilta mahdollisuutta sitoutua useammaksi kuukaudeksi. Monilla asiakkailla on esimerkiksi säännöllinen tarve hoidolle, joka jatkuu toistaiseksi.

Ensimmäinen viikkoni Tassuvahtina

Ensimmäinen viikkoni Tassuvahtina

On viikon ensimmäinen päivä ja lähdin aurinkoisin mielin kohti päivän ensimmäistä asiakasta, joka oli tutustumiskäynti Lauttasaaressa. Jännitin alkuun hiukan koska olin juuri aloittanut hommat Tassuvahdilla, vaikka taustaa dogsitter toiminnasta itsenäisesti on n. 14-vuotta. Perillä näin iloisesti häntäänsä heiluttavan Toffen ja hänen omistajansa. Kiertelimme lähimaastoa ja juttelimme tulevasta neljän päivän ulkoilutuksesta.

Tiistaina tutustumiskäynnin kohteena oli kaksi suomenlapinkoiraa, jotka myöskin asustelevat Lauttasaaressa. Ovikelloa soittaessani kuulin kuinka he innostuivat haukkukonserttiin ja kun pääsin sisälle, sain innokkaan ja pusutäyteisen vastaanoton koirilta. Nelli ja Pamu olivat aivan valloittavia ja viihtyivät rapsutettavana niin pitkään kuin jaksoin vain heitä paijailla. Odotan innolla heidän hoitamistansa tuntivahtina helmikuun lopulla.

Tämän jälkeen lähdin ulkoiluttamaan viikon ensimmäistä keikkaa, Tuiskua. Tuiskun kanssa emme olleet aiemmin tavanneet mutta yhteistyö syntyi heti kävelyn aikana ja namuilla. Staffin tavoin Tuisku oli innokas tutkimaan ympäristöä ja villiintymään.

Seuraava päivä kului jälleen tutustumiskäynnin parissa ja kohteena oli kaksi rescue koiraa aivan kotini läheltä, joten tuleva lenkkitarve järjestyy helposti. Tutustumiskäynnit ovat mielestäni todella hyvä idea koska siinä oppii omistajan kanssa tuntemaan koiran käytöstä ja saa tarvitsemansa informaation. Rescue kaverukset ottivat minut ilolla vastaan ja vaikka toinen oli pieni ja toinen suuri, näytti heidän yhteiselonsa olevan täydellistä.

Ensi viikolla koittaa Toffen ulkoilutukset ja kotihoitooni tulee vanha tuttu Diego. Diego on kummikoirani pidemmältä ajalta ja on samojedin sekä huskyn sekoitus.

– Koiramaisin terveisin Melissa

Vuorokausivahti

Vuorokausivahti

Kello lähestyy 18.00 tiistai-iltana ja olen hoitanut viimeisen ulkoilutukseni tältä päivältä. Kääntyessäni omalle kotikadulleni odottaakin siellä jo seuraava asiakkaani, 7- vuotias pieni, musta, sekarotuinen koira nimeltä Malin. Hänen omistajansa sattuvatkin olemaan vanhoja perhetuttuja minulle. He ottivat minuun yhteyttä alkusyksystä, sillä he tiesivät useiden ulkomaanmatkojen tulevan ensi vuonna, jolloin he tarvitsisivat hoitajaa Malinille. Saan mukaani Malinin hoitotarvikekassin, joka sisältää hänen ruokansa, sadetakin sekä kaikenlaisia leluja. Sanomme näkemiin ja menemme Malinin kanssa sisälle luokseni.

Tapasin Malinin ensimmäisen kerran pentuna hänen saapuessaan perheeseen, mutta sen jälkeen emme ole toisiamme tavanneet usein. Syyskuun lopussa sovimme tapaamisen Malinin luona, jotta voisimme käydä läpi kaikki yksityiskohdat vuorokausivahti palveluun liittyen. Sovimme useita tulevia yhteisiä yöpymisiä Malinin kanssa ja aloitimme yhteistyön yöpymällä luonani, joka meni todella hyvin ilman mitään ongelmia. Nyt on toinen kerta, kun Malin on luonani ja tällä kertaa viikon ajan, omistajien ollessa Ranskassa.

Päiväni alkavat ruokkimalla ensin Malin ja sen jälkeen lähdemme ulos pienelle kävelylle läheiseen puistoon. Sen jälkeen valmistaudun itse ja lähden päivästä riippuen joko kouluun tai muiden asiakkaiden luokse. Jätän lähtiessäni Malinille Dentastixin, jotta lähtöni ei tuntuisi niin tylsältä ja se antaisi hänelle tekemistä hetkeksi. Tähän mennessä hän on ollut todella hienosti yksin, eikä hän ole ulissut lähtiessäni tai pissannut sisälle protestoidakseen yksinoloaan. Palatessani kotiin saan äärimmäisen onnellisen vastaanoton Malinilta hänen itkiessään onnesta ja häntäänsä vimmatusti heiluttaen.

Malin on rauhallinen sekä päättäväinen rouva, joka ei muista koirista niin välitä, joten lenkkeillessämme pitäydymme omissa oloissamme. Hänen omistajansa antoivat minulle neuvoja, kuinka ohitustilanteet hoidetaan kiinnittämällä hänen huomionsa muista koirista lempiherkkuja käyttäen ja nämä menetelmät toimivat erittäin hyvin myös minun kanssani. Viikonloppuna olimme vanhempieni luona koko lauantai- päivän ja Malin hurmasi kaikki. Hän leikki innokkaasti, mutta osasi myös rauhoittua hienosti pöydän alle, syödessämme. Tämän jälkeen menimme vielä Malinin kanssa ystäväni luokse ja sielläkin hän hurmasi ystäväni heittäytymällä selälleen rapsutettavaksi. Tämän jälkeen hän nukahti väliimme sohvalle, kun vaihdoimme kuulumisia.

Tänään on maanantai ja viimeinen päivämme yhdessä. Huomenna on aika palauttaa Malin takaisin kotiin. Tuntuu haikealta, että viikko kului niin nopeasti ja tiedän, että koti tuntuu tyhjältä, kun palaan sinne illalla. Onneksi olen jo varannut neljän päivän vuorokausivahti jakson lokakuulle Malinin kanssa ja saan tämän viikon lauantaina kaksi koiraa luokseni hoitoon viikoksi. Rakastan sitä, että koiria on luonani hoidossa ja sitä, että saan asua koirien kotona vuorokausivahtina, sillä opin tuntemaan koiran tai koirat paremmin, kuin pelkästään ulkoilutuksen muodossa. Saa osallistua koirien arkiseen elämään ja nähdä niiden todellisen luonteen. Normaalisti tyhjältä tuntuva asunto herään henkiin koirien myötä.

-Caroline

Emman matka Tassuvahdiksi

Emman matka Tassuvahdiksi

Oli maaliskuu ja katsoin taas koneelta työmarkkinoiden sen hetkistä tarjontaa. Hetki kului nettisivuja selaillessa, kunnes törmäsin tassuvahteihin. Mietin voiko tämä olla todellista, työ, jossa pääsisi tekemään sitä mistä nautin eniten, karvakamujen kanssa oleilusta ja lenkkeilystä, eikä se todellakaan tuntuisi työltä. Pistin hakemuksen eteenpäin ja muutaman päivän päästä sain, kun sainkin kutsun haastatteluun. Haastattelun jälkeen hypin onnesta yksin ulkona, sain unelmien työni!!

Aikaa ei vierinyt paljonkaan, kun sain jo ensimmäisen työkeikkani, jossa pääsin pitämään seuraa suloiselle muutaman kuukauden ikäiselle pienelle koiran pennulle. Kyseessä oli tuntivahti omistajan kotona. Hymyilin koko päivän sen jälkeen. Enkä malttanut odottaa seuraavaa keikkaa. Ennen jokaista ulkoilutusta ja hoitoa käyn yleensä tutustumiskäynnillä, jossa saan ensisilmäyksen koirasta ja siitä minkälaisia tarpeita kyseisellä koiralla on ja samalla koira saa rauhassa haistella ja tutustua minuun.

Omaa koiraa minulla ei ole tällä hetkellä, joten kaipuu eläinten seuraan on ollut kova. Mutta ei mennyt kauan, kun sain oman koiran ”korvikkeeksi” ensimmäisen vakioasiakkaan. Vakioasiakkaissa parhainta on se, että pääset tutustumaan kunnolla hoidokkiin ja luomaan parhaimmassa tapauksessa syvän ystävyyden ja luoton koiraan. On ihanaa, kuinka he alkavat tunnistamaan sinut ja kun saavut paikalle niin vastassa on onnellinen häntäänsä riemukkaasti heiluttava kaveri valmiina päivän seikkailuun ja yhteiseen hetkeen.

Vakioasiakkaiden ja lenkitysten lisäksi, kotiini tulee välillä päivästä useampaan päivään, hoitoon koiria. Hoitojakson aikana keskityn lenkitysten ohessa hoidossa olevaan koiraan täysillä. Ylläpidän mahdollisia heillä kotona olleita rutiineita minun arjessa ja yritän tehdä koiralle parhaat mahdolliset oltavat aktiiviteetteineen ja hellyyttely hetkineen.

Tässä työssä on ihanaa myös se, että pääsee näkemään ja oppimaan lisää erikoiraroduista ja tietysti ulkoilemaan paljon. Ulkoilujen kautta pääsee tutustumaan myös uusiin kauniisiin ympäristöihin ympäri Helsinkiä. Aika, jona olen toiminut tassuvahtina, on ollut todella kasvattavaa ja opettavaa, sekä todella hauskaa ja palkitsevaa! Suosittelen kaikille, jotka ovat 100% eläinrakkaita tätä työtä!

– Emma

Päiväni Tassuvahtina

Päiväni Tassuvahtina


Katso avoimet työpaikkamme

Kirjoittanut Caroline Zilliacus

On aikaisin aamulla tiistaina 16 tammikuuta 2018 ja aurinko paistaa. Minulla on täyteen pakattu päivä Tassuvahtina, ja ensimmäinen asiakkaani on 6-vuotias pörröinen kissa nimeltä Romeo. Romeo ja minä olemme vanhoja tuttuja ja tänään on viimeinen päiväni hänen kanssaan viikon kotikäyntien jälkeen. Hän tulee, kuten aina, naukuen vastaan ovelle, venytellen väsyneesti samaan aikaan. Tyhjennän ja siivoan kissalaatikon, annan aamupalaa ja tarkistan, että hänellä on vettä. Hänen omistajansa tulee tänään kotiin, joten hän saa iltaruoan vasta silloin. Tämän jälkeen harjaan hänet ja rapsuttelen häntä hetken, ennen kuin lähden seuraavan asiakkaan luokse.

Seuraava pysähdys on Lauttasaari, jossa asuu 5 kuukautta vanha unkarinvizsla Bella. Häntä olen ulkoiluttanut 3 kertaa viikossa lokakuusta lähtien, jolloin hän oli juuri kotiutunut uuteen perheeseensä. On ollut ihanaa saada olla mukana alusta lähtien, ja nähdä kuinka hän on vauhdilla kasvanut ja saanut enemmän energiaa päivittäin. Kuten useimmiten monet ihmiset pysähtyvät ja kysyvät jos pentua saa tervehtiä. Bella on myös hurmannut suurimman osan päiväkodista, joka on lähettyvillä.

Nopean lounaan jälkeen menen Pepen luokse, joka on n. 2-vuotias kirjava portugalin vesikoira. Hän on sellainen, jota voisi kutsua nimellä ”gentle giant”, sillä hän on yksi suuremmista asiakkaistani, mutta on selvästi yksi suosikeista. Hän on erittäin rauhallinen ja helppo, mutta hänellä on myös hauska, leikkisä puoli, jonka hän ilolla näyttää muita koiria ja ihmisiä kohtaan, ja hän pyörähtää joka lenkin yhteydessä rannalla, nurmikolla tai lumihangessa. Oikea elämännauttija!

Kello lähestyy yhtä, ja on aika mennä Tassuvahdin ensimmäisten kanta-asiakkaiden luokse, pieni 9-vuotias bichon frisé My ja 1,5-vuotias portugalin vesikoira Baloo. He eivät voisi olla erilaisempia! My on rauhallinen ja hieman ujo, kun taas Baloo rakastaa kaikkia ja hakee koko ajan huomiota. Jos hän ei saa (omasta mielestään) tarpeeksi huomiota, hän tulee joko istumaan syliin tai laittaa etutassunsa olkapäiden päälle ja tuo kuononsa aivan kasvojen lähettyville, jotta häntä ei ainakaan voi olla huomaamatta. Joka kerta kun tulen heidän luokse ja avaan oven, Baloo hyppelee esille 100 voltin energialla, kun taas My hiipii esille, varoen ettei Baloo vahingossa astu hänen päälleen. Baloolla on aina jotain suussa, jota hän esittelee ylpeänä, joko lelu tai viimeisimpinä päivinä minun paksut, pörröiset talvihanskat ovat olleet täydellisiä siihen tarkoitukseen. Kun päästään ulos, My on sitä mieltä, melkein heti, että nyt riitti ja mennään takaisin sisälle, kun taas Baloo voisi kävellä tunteja väsymättä tai tylsistymättä. Hauskinta näiden koirien kanssa on, että ei kertaakaan ole lenkin aikana sattunut niin, että joku ei olisi tullut juttelemaan ja kysymään jos tässä on My ja Baloo. Joskus tuntuu siltä, että Baloo on pieni julkkis Lauttasaaressa, kun eri henkilöt tulevat rapsuttamaan ja juttelemaan joka kerta.

Näiden ulkoilutuksien jälkeen hyppään autoon ja ajan Tapiolaan. Siellä olen menossa lenkille yhden uusimpien asiakkaiden kanssa, 9-vuotias rescuekoira Hertta. Tämä on toinen viikko kun ulkoilutan Herttaa, ja hitaasti mutta varmasti alamme tutustumaan paremmin ja paremmin, sekä ymmärtämään toisiamme. Hertta on hieman erikoinen muihin verrattuna sillä tavalla, että kotona hän on aivan ihana ja kiltti, mutta ulkona hän voi olla hieman stressaantunut ja peloissaan. Hän huomioi ympäristönsä koko ajan, ja joskus jokin asia on hieman liian pelottava, jolloin hän vetää kotiinpäin. Joka päivä kun olen siellä, niin hän luottaa minuun enemmän, ja alan oppimaan hänen signaaleja jolloin tiedän mikä on hänelle epämukava tilanne. Muista koirista hän ei hirveästi välitä, joten kävelemme itseksemme Hertan rauhalliseen tahtiin.

Hertan jälkeen minulla on kahden tunnin tauko ennen seuraavaa koira-asiakasta, joka sattuu asumaan viereisessä talossa. Kyseessä on 11 kuukautinen lancashire heeler Viiri, joka on myös aika uusi asiakas. Viirin yhdellä omistajalla on jalka kipsissä, ja muilla on pitkiä päiviä töissä, joten he ottivat yhteyttä Tassuvahtiin toivossa, että voisimme auttaa heitä heidän hieman kinkkisessä tilanteessa. Viiri on erittäin määrätietoinen nuori uros, joka pitää asioista tietyllä tavalla, joka joskus johtaa pieneen turhautumishaukkumiseen, jos minulla kestää esimerkiksi liian kauan avata portti kadulle tai vastaavaa. Hitaasti mutta varmasti alamme ymmärtää toisiamme paremmin ja lenkkimme parantuvat päivä päivältä.

Tämän jälkeen on illan viimeisen asiakkaan vuoro, kahdeksalta illalla. Siellä odottelee 11-vuotias mäyräkoira Tassalina jota olen ulkoiluttanut jo pidemmän aikaa. Tassalina asuu kauniilla Kuusisaarella omistajansa kanssa ja on ollut aivan ihanaa tutkia pieniä kauniita metsäpolkuja kauniiden talojen ja museoiden keskellä. Ei ikinä uskoisi, että Tassalina on vanhempi rouva kun katsoo kuinka vauhdikkaasti hän hyppelee kivien ja kantojen yli, ja vaikka olemme olleet ulkona 45 minuuttia, hän silti tahtoo leikkiä lempilelunsa kanssa kun tulemme kotiin.

Tassalinan lenkin jälkeen kello lähestyy yhdeksää illalla ja istun autoon, nokka kotiinpäin. Tämä tiistai on ollut harvinaisen pitkä ja varattu päivä, mutta aika riensi ja kaunis sää piti hymyn huulilla. Olen nyt tehnyt töitä Tassuvahtina n. 8 kuukautta, ja se on ollut todella antoisa työ. Saada työskennellä eläinten kanssa joka päivä on minulle unelmatyö. Asia jota olen eniten arvostanut on, jos on ollut hieman ujompi tai peloissaan oleva koira kyseessä joka hitaasti mutta varmasti luottaa enemmän päivä päivältä minuun, ja lopuksi saada nähdä koiran koko persoonallisuus, sekä huomata, että se myös arvostaa minua ja seuraani.

Tassuvahdin arki

Tassuvahdin arki

Arki Tassuvahtina voi olla kiireistä, mutta se on aina hauskaa!

Tiistai 3. tammikuuta 2017. Aamulla herätys klo 8:00, jotta Daisy ja Lily pääsevät ulos aamulenkille. Daisy ja Lily ovat kotona meillä vuorokausihoidossa sen ajan, kun omistajat ovat matkalla. Aamulenkin jälkeen istahdettiin kaikki yhdessä sohvalle heräilemään. Daisy ja Lily nukkuivat koko aamun vielä!

Kahvia, aamupalaa ja kalenteri esille, keskustellen tulevasta päivästä. Tänään on kiireistä! Aamupäivä saatiin olla kotona Daisyn ja Lilyn kanssa, ottaen rauhallisesti. Keskipäivän maissa oli toisen lenkin vuoro kaksikon kanssa. Samalla ovenavauksella Jonathan suuntasi ulkoiluttamaan toista koiraa Vattuniemessä.

Kyseisten lenkkien jälkeen oli taas hieman aikaa rentoutua. Tai no, rentoutua ja rentoutua, töitä tehtiin ja sumplittiin aikataulua tuleville viikoille.

Kolmen maissa suunta oli ulos lumisateeseen, tutustumislenkille uuden asiakkaan kanssa! Käveltiin yhdessä ja keskusteltiin hieman mitkä ovat tarpeet ja kuinka voimme olla avuksi. Lenkki meni hyvin, ja pikkuinen ilopilleri temmelsi onnellisena lumihangessa.

Alkuillasta Jonathan suuntasi asiakkaan kotiin illaksi vahtimaan kahta koiraa, kun omistajalla oli menoa. Laura meni vielä tapaaman toista asiakasta siinä aikana. Siellä vastaan tuli rakastava karvakasa, joka hyppi innostuksessa ympäri ämpäri!

Illalla, kun Jonathan oli vielä vahtimassa koiria, Laura istahti Daisyn ja Lilyn kanssa sohvalle katsomaan telkkaria yhdessä. Daisy ja Lily ovat rapsutuskuningattaria! Sylissä ollaan ja silloin kuuluu rapsuttaa. Ai että, jos ihmisenäkin voisi vain istahtaa jonkun syliin ja saisi yllin kyllin rapsutuksia!

Monien rapsutusten jälkeen oli aika suunnata iltalenkille. Daisy ja Lily haistelivat ympäri Särkiniemeä innoissaan! Innostusta lisäsi vielä lapset jotka laskivat pulkkaa vieressä. Halusivat kovin mennä mukaan!

Iltalenkin jälkeen rauhoituttiin vielä hieman ennen nukkumaanmenoa. Tästä työstä ei voi muuta kuin nauttia! Tassuvahdit saivat nopeasti unen päästä kiinni, kun on ollut menoa ja meininkiä koko päivän.

Kuka Laura?

Kuka Laura?

Heippa!

Täällä ruudun toisella puolella kirjoittelee Laura, yksi tassuvahdeista. Olen 21-vuotias elämää ja eläimiä rakastava nuori nainen. Asun tällä hetkellä Lauttasaaren Vattuniemessä avopuolisoni Jonathanin kanssa. Opiskelen tällä hetkellä kansainvälistä liiketoimintaa Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Harrastan aktiivisesti käsipalloa, jota pelaan sekä valmennan.

Kasvoin Kirkkonummella vanhempieni kanssa. Ensimmäiset kokemukseni eläinten kanssa tuli heti syntymästä. Perheelläni oli kissa nimeltä Cassius, jolla oli tapana laittaa kaikki pyydystämänsä hiiret kauniisti riviin talomme ympärille. Cassiuksen jälkeen, minun ja veljeni hiuksenhienosta painostuksesta vanhempiamme kohtaan, meille tuli saksanpaimenkoira Saku. Pari vuotta Sakun jälkeen meille tuli kissa, Milla, joka synnytti pentueen vuosi myöhemmin. Pentueesta meille jäi Frida. Joka kerta kun käyn kotona (sori äiti ja isä) odotan melkein enemmän kissojen tapaamista ja kanssaolemisesta kuin vanhempieni. Kissojen kanssa on kuitenkin aika hankala puhua puhelimessa!

Ratsastin aktiivisesti 12 vuotta, nelivuotiaasta 16-vuotiaaksi asti. 16-vuotiaana käsipalloharrastukseni alkoi viemään niin paljon aikaa, että jouduin valitsemaan. Olen aina ollut joukkuepelaaja, viihdyn paremmin joukkuelajissa kuin yksilölajissa, joten tein sen vaikean päätöksen, että lopetin ratsastamisen. Kaipaan hevosia päivittäin! Sain onnekseni mahdollisuuden työskennellä yhden kesän tallilla, jossa sain hoitaa hevosia, aaseja, alpakoita, koiria ja kissoja. Silloin minua alkoi kaduttaa tekemäni valinta. Rakastan käsipalloa, mutta rakastan myös eläinten hoitoa!

Eläimet ovat aina olleet osana elämääni. Onko se sitten ollut tallilla hengaillessa hevosten kanssa, kotona kissojen ja koiran kanssa tai kaverien luona kanien kanssa.

En osaisi kuvitella elämääni ilman jonkinlaista yhteyttä eläimiin. Se on syy, miksi tahdoin perustaa Tassuvahdin. Saan tehdä mitä rakastan, olla eläinten kanssa.


Kuka Jonathan?

Kuka Jonathan?

Jonathan Lindholm, 20. marraskuuta 2016

Hei!

Nimeni on Jonathan Lindholm ja olen 21 vuotias opiskelija. Opiskelen ammattikorkeakoulu Arcadassa liiketoimintaa, pääaineena markkinointi, ja asun avopuolisoni Lauran kanssa täällä Lauttasaaren Vattuniemessä.

Lapsuuteni ajan perheessämme on aina ollut mäyräkoiria. Meidän nykyinen karvaturri, 13-vuotias Fidel, on karkeakarvainen mäyräkoira, jonka kanssa olen viettänyt koko lapsuuteni. Ajan myötä olen saanut mahdollisuuksia huolehtia hänestä itsenäisesti silloin kun kukaan muu ei ole pystynyt siihen, olipa kyseessä vanhempien matka ulkomaille tai jokin muu syy, ja sitä kautta olen saanut hoitokokemusta. Olen myös huolehtinut silloin tällöin kaverien koiria meillä täällä Lauttasaaressa (mm. labradoreja, jack russeleita ja puudeleita) ja sitä kautta olen tottunut ja oppinut muiden koirien luonteista.

Armeijan (2015) jälkeen muutin Lauran kanssa yhteen. Olemme siitä asti puhuneet koiran hankkimisesta ja lemmikkipalvelun luomisesta, jotta voisimme olla eläinten kanssa tekemisissä. Meillä molemmilla on suuri intohimo lemmikkien hyvinvointia ja huolehtimista kohtaan.

Tykkään lenkkeilystä ja kunnon ylläpitämisestä, ja nautin näistä aktiviteeteista lemmikkien kanssa vieläkin enemmän! Fidelin kanssa olen käynyt metsälenkillä, koirapuistoissa, heittänyt keppiä ja tehnyt muita aktiivisia harrastuksia vapaa-ajallani. Muuttoni jälkeen en pysty enään käymään yhtä usein vanhempieni luona viettämään aikaa hänen kanssaan, jonka takia olemme Lauran kanssa ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi hoitaamaan kaverien koiria sillä aikaa kun he ovat töissä tai koulussa.

Intohimomme takia vedämme tätä harrastusta, jotta voisimme parantaa paikallisten koirien päivittäistä sosiaalista ja aktiivista elämää samaan aikaan, kun me voimme tehdä sitä mitä me rakastamme; olla lemmikkien kanssa.


Jaa Facebookissa