Nekun ja Tepsun tarina

Nekun ja Tepsun tarina

Nekun ja Tepsun tarina

Saavuin Roihuvuoreen Maaritin ja Sepon luokse. Heidän kanssaan asustelevat 12-vuotias Tepsu ja 7-vuotias Nekku, molemmat rodultaan bretagnenbassetteja. Haastattelun aikana koirat köllöttelevät tyytyväisen oloisena vieressä ja talossa on ihanan rauhallinen tunnelma. Tepsu ja Nekku ovat kotikoiria. Heitä ei ole käytetty metsällä, vaikka heillä onkin riistaviettiä. Maarit kertoo, että on ollut haastavaa löytää lenkittäjää koirille, koska heillä on taipumusta vetää hihnassa riistaviettinsä vuoksi. Myöskin polkupyöriin he ovat olleet kovin reaktiivisia. Ajan kanssa niihin on kuitenkin hieman jo totuttu. 

Vaikka koirat ovat samasta kennelistä ja samanrotuisia he ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Tepsu ei hauku ollenkaan ja on muutenkin rauhallisempi. Ikäänsä nähden hän on kuitenkin kovin virkeä. Nekku on puolestaan ollut syntymästä asti arempi tapaus. Nekku saapui Maaritille ja Sepolle vasta 12 viikkoisena ja Nekun arkuus ilmeni pikkuhiljaa. Nekku käveli asfaltilla vasta ensimmäistä kertaa, kun hän muutti heidän luokseen maaseudulta. 

Yksi suurimmista syistä miksi Maarit ja Seppo hankkivat koirat oli se, että heillä olisi hyvä syy lähteä ulkoilemaan. Koirien vuoksi päivittäinen liikunta on taattu. “Ihminen, joka ei ole omistanut koiraa ei pysty käsittämään miten suuri voimavara koirat voivat olla”, Maarit kertoo.

Kesken haastattelun huomaan kun Tepsu raapii nurkkaa tehdäkseen itselleen pedin. Tämä näyttää mielestäni erittäin huvittavalta. Hetken raapimisen jälkeen Tepsu asettuu tyytyväisenä ‘’petaamaansa’’ nurkkaan. Maarit kertoo, että ulkona ollessaan hän tekisi saman ja kävisi sitten kuoppaan köllöttelemään. 

Maarit ja Seppo ovat asuneet lähes 40 vuotta Roihuvuoressa. Alueesta he pitävät paljon hyvien lenkkeilymaastojen vuoksi ja koirilla riittää paljon haisteltavaa sekä ihmeteltävää. Maastossa liikkuu esimerkiksi paljon jäniksiä. Pari vuotta sitten he päättivät muuttaa, koska vanhassa asunnossa ei ollut hissiä lainkaan. Sekä omistajien että koirien sairastelujen takia hissi oli heille välttämätön. Nykyiseen asuntoon muuttamisen jälkeen liikkuminen on helpottunut ja lenkittäjistä on ollut myös suuri apu.

Maarit ja Seppo kuulivat ensimmäisen kerran Tassuvahdista yli vuosi sitten ollessaan fysioterapeutilla. Vuoden 2020 alussa olikin jo ensimmäinen tarve palvelulle, kun Maarit joutui leikkaukseen ja apua lenkeissä tarvittiin 3 kertaa päivässä. Maaritilla ei ollut tietoa kuinka kauan tarve jatkuisi. “On ollut kauhean kiva, että hoitajia on löytynyt useampikin, sillä Nekku on aluksi epäluuloinen vieraita kohtaan. Hoitajien suuri määrä on helpottanut stressin keskellä”, Maarit kertoo. 

Maaritin ollessa toipilaana Tassuvahdilta on käynyt ulkoiluttaja 2-3 kertaa päivässä. Pikkuhiljaa hän pystyy itse käymään lenkeillä. Hän on koittanut viedä koirat yksitellen ulos, mutta Tepsu kuitenkin pistää jarrut päälle, sillä ilman kaveria ei liikuta. Nekku puolestaan liikkuisi lenkit hyvin yksinkin. 

Maarit on ollut tyytyväinen siihen, että nuoretkin osaavat käsitellä hieman haastavampia koiria. Hoitajat ovat ilmoittaneet ammattimaisesti myöhästymisestä tai sairastumisesta. ‘’On ollut äärimmäisen suuri helpotus, kun on hoitaja koirille oman sekä miehen terveyden ollessa huonompi’’, Maarit kertoo.

Tasuvahti Kiia on hoitanut alusta lähtien Tepsun ja Nekun ulkoilutuksia. Hän onkin tullut tutuimmaksi Maaritille ja koirille. Hoitajat Kimia sekä Riina ovat myös olleet usein apuna ja päiviä on saatu hyvin jaettua hoitajien kesken. Viime viikolla oli kolme hoitajaa auttamassa ulkoilutuksissa aamusta iltaan. 

Maaritin mielestä Nekku ja Tepsu ovat kuin terapiakoiria. Hänen mielestään olisi outoa, jos koirat olisivat koirahoitolassa päivät pitkät. Tämän takia Tassuvahdin tarjoama lenkityspalvelu on heidän mieleensä. Yön yli hoidolle heillä ei ole vielä ollut tarvetta, mutta suunnitteilla on kyllä päiväreissu. He kääntyvät silloin ehdottomasti Tassuvahdin puoleen.

Kirjoittaja: Melissa, Tassuvahti

Comments are closed.